Valmennusta ja valmennusta

Torstaina oli estevalmennusta.. Olen ylpeä molemmista niin Piparista kuin ennenkaikkea tyttärestäni. Pipari on pomppukone ja Nette melko mukava koneen ohjaaja. Laukkaan siirtymiset alkvat jo onnistua juuri silloin kun on tarvis.. Mikä fiilis kun Pipari pääsi laitummelle loppuverryttelemään, ainakin Nettellä mieli korkealla!
Perjantain ja lauantaina oli kouluratsastusvalmennusta... paljon tärkeää yleis-perustietoa tuli tukuttain ja molemmat valmentajat niin torstain kun loppuviikonkin osalta olivat Suomen parhaimmistoa, uskaltanen sanoa...

Siitä on yli kuukausi kun viimeksi tänne kuulumisiamme kirjoittelin. Steffi ja Riikka ovat silloin tällöin koulineet Piparia ja tulokset alkavat näkyä melko hyvin. Laitoimme satulan alle vähän enemmän pehmusteita ja Pipari ei jännitä enää selkäänsä niin paljon. Joko ponilla on oikeesti arka selkä tai se on sillä vain korvien välissä. Voi olla että kun ratsastajan istunta muuttuu niin se muistaakin, että tässä kohdin ottaa kipeetä.. no jääköön se arvoitukseksi.
Nette saa laukan nostettua lähestulkoon niinkuin ennenkin, ravin kautta. Mutta tyttö ainakin on onnellinen siitä... vaikkakin.. tänään kun kaikki meni todella hyvin tunnilla niin neiti Näpsäkkäpä rupesi tapansa mukaan vaatimaan itseltään ja Piparilta enemmän. Enää ei kelpaakaan se, että menee joten kuten sinnepäin vaan täytyy olla melkein täydellinen. Olimme tänään Netten kanssa samalla tunnilla, matkalla kotiin tapansa mukaan tyttö analysoi äitinsä virheitä ja ratsastusta.. pojasta kuten tyttärestäkin polvi paranee, mutta eikös sen jutun pitäisi tulla paljon myöhemmässä iässä..?
Parin viikon kuluttua Lapväärtin ruotsalaisella koululla on 4H-kerhon oma eläin -ilta... Nette aikoi viedä sinne Piparinsa. Ei kai siitä muuta ole mutta sitä heppaa kun ei ihan kuljeteta auton takakontissa..

Pökkejä ja kaikkee siltä väliltä

Viime viikon keskiviikkona Steffi ratsasti Piparia. Hän sai sen käyttöönsä estetunnilleen. Steffi on hyvä ratsastaja ja vankka kokemus hevosten käsittelystä ja käsittääkseni saa hevosen ja pässimäisenkin ponin liikkumaan.. Seurasin tuntia. :D Jos poni voisi tehdä kuperkeikan niin Pipari olisi niitä tehnyt kaksi kierrosta kerien. Seinät paukkui kun poni yritti vastustella Steffin käskyjä, onneksi ratsastaja tällä kertaa ei antanut periksi vaan poni oli nöyrryttävä tekemään juuri niinkuin haluttiin. Pökkejä tuli varmaan kymmenkertainen määrä siihen mitä koko viimevuonna yhteensä - luulisin. Ensimmäistä kertaa koko omistajuuden aikana näimme kuinka Pipari oli hikinen!!! Täytynee tunnustaa; niin oli ratsastajakin! Kerrankin se pässi joutui töihin. Netten estetunti oli Steffin tunnin jälkeen, Pipari oli ihan kiva, levollinen, rento ja väsynyt. Laukan nosto ei ihan ollut täydellistä, mutta sen mitä tästä ponista nyt sai Nette irti oli iso askel eteenpäin. Nette alkoi pikku hiljaa tulla estekammostaan pois, sillä Pipari oli sen verran väsynyt, että isoja hyppypomppuja esteille ei tullut.

Torstain ja perjantain tunnit menivät vielä paremmin. Pipari oli hallittavissa paremmin. Lauantain estetunti oli rehellisesti sanottuna paras tunti kahteen kuukauteen. Nette oli vihdoin saanut estekammonsa lähes olemattomiin. Sen huomasi tytön ilmeestä, Sannan ilmeestä ja mammankin ilmeestä... Pipari on taas maailman paras poni. Steffi on parasta aikaa menossa Piparilla ja nimeltämainitsemattoman lähteen mukaan Pipari toimii kuin unelma. En malta odottaa Steffin näkemistä ja kommentteja, mutta kyllä se pikku pässi vielä kesytetään!! Riikka kurittaa huomenna maanantaina. Nämä likat ovat olleet meille korvaamattomia! Kiitos heille!

Ilman satulaa

Eilen maanantaina Nette ratsasti ilman satulaa, vain satulahuopa alla ja jalustinvyö. Pipari ei tykännyt ollenkaan tästä versiosta, tai ainakaan sen laittamisesta.. Ilmeisesti sitä kutittaa niin paljon satulavyön laittaminen, että tekee mieli potkia. Raviin siirtymiset menivät ihan ok, mutta se laukka... Nette kyllä istui Piparin selässä paremmin, harjoitus oli sinällään mukava, koska Netten täytyi keventää pehmeästi ja harjoitusravissa istumisen piti myös olla "hiljaista" Pipari oli ilmiselvästi herkempi.
Tänään tiistaina Oli koulutunti ja Nette kertoi menneen sen ihan kivasti. Merja on ottanut nyt sydämen asiakseen harjoittaa Netten ratsastusta ihan tosissaan ja siitä me kaikki ollaan tyytyväisiä..
Tänään on siirtynyt vihreämmille laitumille Netten suuri alkuopettaja, Jesper. Pieni poni opetti 35 vuotisen elämänsä aikana monta eri ratsastajaa, kävi monet kilpailut ja oli kaikkien kaveri. Jesperiä tulee ikävä, iso ikävä... R.I.P. Jesu, we loved you!!

Torstain toivot

Sekä mamma että Nette oli yhtäaikaa tunnilla. Kiva tunti, Nette palasi perusopetukseen, käsien käyttö on opeteltava uudelleen, istuntaa ja etenkin sitä kärsivällisyyttä... Mammalta tuli kyllä pitkästä aikaa jalat kipeeksi kun edellisestä ratsastuksesta on kulunut melkein kuukausi.. Kaikesta huolimatta ratsastus on tällä hetkellä maailman ihanin harrastus..

Piparin laukkapäivää vietettiin tänään. Vähän meinasi olla pässi mutta kun Nette sai sen laukkaan ja se laukkasikin tosi villisti! Tyttö oli ihan poikki. Muutama tunti Parran laskettelurinteessä ja sieltä suoraan ponin selkään niin ei ihme että on tyttö vallan poikki...
Päivä oli siis kaikin puolin hyvä.. Paitsi se, että lunta tuli 10cm yöllä ja kevät muuttui taas talveksi..

Paljon esteitä

Olin itse tänään aivan toisella puolella Suomea, Aurinko paistoi siellä pilvettömältä taivaalta ja linnut lauloi. Nette oli käynyt sillä välin tunnilla ja soitti sitten mammalle onnesta sekaisin! Pipari oli toiminut suhteellisen täydellisesti, paljon oli ollut puomeja, pystyesteitä ja cavaletteja. Laukannosto oli myös toiminut niin hyvin, että tytön päivä oli täydellinen vaikka lunta pyrytti ja pilvipeite peitti auringon taakseen. Voin kuvitella, että Netten kasvoilta heijastui aurinkoakin kirkkaampi loiste. Vielä ei kuitenkaan Nette ole valmis Veikon valmennukseen, nyt mennään tytön ehdoilla ja kun päivä päivältä hän uskaltaa olla taas oma itsensä, niin eiköhän sinne Veikkoonkin joskus vielä ehdi... Tyttöhän täytti 26.3 vasta 8v!!
Huomenna tallille, alkaa minullakin olla pientä Piparia ikävä...

Pepparkaka

Koulutunti ja paljon laukkaamista, vastalaukkaa olisi pitänyt opetella mutta Piparipa vaihtoi laukan, kuin sirkushevonen. Kai se joskus oli vastalaukassakin.. jo muuten normitunti, niin jokseenkin tavallista mutta kadehdittavan vauhdikasta.
Ilta on jatkunut kummasti, vielä puoli seitsemänkin aikaan aurinko paistoi sekä taivaalta että Netten naamalta..

Aurinko paistoi lauantaina, sunnuntaina ja pilven raosta maanantaina. Pipari sai uuden loimen, kevät takin. Alkaa hevosillakin kesän odotus. Pipari on saanut tammalaumassa uuden ystävän. Silk-varsan, vaikka ei se nyt kooltaan enää mikään varsa ole, paljon isompi kuin Pipsa, mutta kerrankin Piparille tuli uusi ystävä. Ensi alkuun se oli vähän hämillään kun joku lähestyi sitä ihan tuttavallisessa merkeissä kun tavallisesti sitä on ajattu pitkin laidunta takaa.. Tämän varsan kumppani on ollut pahin takaa-ajaja, mutta kun se huomasi, että Silk ystävystyi Piparin kanssa, niin sekin jätti vihdoin piparin rauhaan...
Kesä näyttää mitä kaikkea nämä kolme saavat aikaan..

Aurinko paistaa vihdoinkin!!

Eilen lauantaina oli Merjan vetämä koulutunti. Aurinko paistoi ja Pipari oli niin levollisella päällä. Todella itse rauhallisuus, kaikki meni kuin ajatus. Tunti kului todella onnellisissa merkeissä. Jo Netten naamastakin näki, että nyt menee hyvin. Ratsastus oli rentoa ja enemmän hallittua kuin pitkään aikaan. Ja nyt kun Nettekin tuntui onnistuvansa niin se näkyi ratsastuksessa.
Pia Pantsun valmennuksessa Nette oli pari kk sitten ja olisi ollut nytkin, mutta koska poni ja Nette eivät keskustelleet keskenään ja vielä estepelko lisäksi niin jätettiin seuraava valmennus syksyyn...

Pia Pantsu oli sanonut nyt jollekin ratsastajalle, joka oli vähän itkenyt epäonnistumistaan, että harjoitellessa epäonnistumisia ei itketä, kyyneliä ei kannata vuodattaa silloin vaan hammasta purren tehdä harjoitukset ja vuodattaa kyyneleet silloin kun menestyy, vuodattaa onnen kyyneliä... siis erittäin kannustava ja minun mielestä viisas motto. Näkee kenellä on ollut asennetta ja halua tiensä raivaamiseen maailman huipulle. Tätä olen itsekin yrittänyt Nettelle sanoa silloin kun hänen epäonnistumiset ovat olleet itkun aiheena, pahempaakin elämässä tapahtuu, josta kannattaa itkeä. Mutta se epäonnistuminen on vielä pienelle lapselle niin suurta, että pahempaa ei voi olla.. lapsi tuntee omalla tavallaan ja se on hänen aito tunteensa ja sitä täytyy arvostaa eikä tukahduttaa..

Tänään sunnuntaina Pipari oli aivan ihana toimi kuin unelma. Nette laukkasikin sillä sielunsa kyllyydestä!! Sanna kävi Jonen kanssa katsomassa Piparia ja Sannan läsnäolokin sai Netten olon turvallisemmaksi ja varmemmaksi. Pappa oli Maxin kanssa lanaamassa meneesia, Pipari ei moisesta välittänyt pätkääkään! Aivan ihanaa, kun tietää että poni on turvallinen lapselle. Sitten pappakin halusi kokeilla... kunto nollassa, ja Pipari vaikea.. taitaa tuntea munaskuissaan huomenna viimeistään mitä on tullut tänään tehtyä.. Mutta kokemus hänellekin, ainakin nyt tietää kuinka vaikeaa on ratsastaa ja Pipari ei todellakaan ole helpoimmasta päästä.

Blondi vuorossa

Blondi, kuvassa vasemmalla, valoi tänään Netteen uutta uskoa esteisiin! Ihanaa nähdä kun Nette nautti tunnista! Blondi on yksi maailman huonoimmista estehevosista, ei osaa laukata kunnolla, mutta pointti on se että se ei tee liioin mitään yllätyksellistä. Nette kyllä meni laukassa joitakin pieniä puomiesteitä, mutta kun esteitä sitten hieman nostettiin niin tyttöpä ei enää halunnut laukata. Sen näki kyllä ihan selkeästi, että tytölle tuli välittömästi jäykkä ote ratsastukseen kun se näkikin korotukset...
Pipari vietti ansaittua toipumislomaa rokotuksen jälkeen ja katseli hieman ihmeissään, kun emme ottaneetkaan sitä pois laitumelta vaan annoimme vaan kuivatut leivän palat. Pipari olisi kyllä tullut enemmänkin meitä tervehtimään mutta ne toiset "isot tytöt" laitumella alkoivat heti puremaan ja potkimaan ja hätistelemään pientä ponia meidän läheltä pois! Kauheaa tuollainen arvojärjestys mikä hevosillakin on ja se ei ihan pientä näykkäisyä olekaan.
Tunnin jälkeen oli Piparin hali-pusu vuoro. Näki selvästi, että ketä Piparikin fanittaa. Kun nimitin sitä Late-Lampaaksi niin se varovasti näykkäisi minua ja laittoi turpansa kohti Netteä saadakseen pusun turvalleen...
On se niin lutunen, vaikka pässi onkin... toivottavasti ei kauaa tarvitse pässiksi nimitellä!

Tänään Piparilla kevytpäivä

Pipari oli rokotettu tänään... auts!
Ajattelinkin sitä laitumelta hakiessani, että jotain oli tapahtunut kun poni oli niin "slöt", vetelähkö. Ei se mitään, pakko niitä piikkejä on poneillekin antaa, jotta ne eivät ihan pahasti sairastuisi.
Pipari meni kuitenkin tunnilla ja pelkkää käyntiä, koska niin kovaa rasitusta ei saa tulla, että tulisi hiki. Ilmeisesti rokote ei tehoa tai jotain pahempaa tapahtuu. En ole huomannut kysyä eläinlääkäriltä syytä enkä myöskään ole googlettanut. Nette tietysti olisi mennyt vähän vauhdikkaammin mutta ei nyt anneta Piparin rasiintua liikaa tai se on sitten myöhemmin medwurstia.
Nette meni siis käyntejä ja teki pysähdyksiä, joka on ihan hyvä sekä ratsastajalle että ponille.
Pipari oli niin nöyrä ja kiltti tänään ja pusuttelusta ei meinannut tulla loppua....
Pikku-Pipari, vain sokerikuorrutus puuttuu.. ja joskus pakki... ja joskus myös laukka... :)

Pikku pökittäjä

Aivan ihana sunnuntain ratsastuksen aloitus kun haimme Piparia tarhasta niin se tuli portille vastaan!! Varsin ilahduttava vastaanotto. Se lupasi alustavasti hyvää päivän kululle.
Piparilla tänään menimme molemmat. Ikäänkuin harhauttaakseni pienen ponin päätä, ei Nette mennytkään ensin selkään vaan minä itse. Ilme oli sen mukainen hieman hämmentyneen kysyvä, että "mitä hemm....?" No, poni kuitenkin toimi melko hyvin ravista käyntiin kaikki meni ok. Jostakin syystä se ei haluaisi mielellään laukata. Kun itse laukkasin -melko helpostikin sain sen siirtymään- niin tuntui kuin olisin istunut kumipallon päällä. Tosi vaikeaa ison ihmisen olla pienen ja kapean ponin selässä. Ehkä siinä laukassa on sekin, että Pipari tuntee että nyt ei ole ratsastajalla kaikki kunnossa niin ei se haluakaan tehdä ratsastuksesta epämukavaa... ehkä olen liian toiveikas ja erehdyn toiveajatteluun, mutta en kaikkea viitsisi laittaa vain ponin pässimäisyyden piikkiin.
Netten kanssa meni hyvin ja tyttöraukka oli ihan väsynyt mutta melko onnellinen.. sen laukan kanssa oli vielä hiven ongelmia....
Menin taas itse selkään.. ja ei poni suostunut nostamaan laukkaa! BRRRR.. pläjäytin pari kertaa raipalla, Pipari pukitti ja sitten mentiin!! Kyllä sai mamma sellaista kyytiä, että meinasin jo huutaa apujoukkoja apuun!! Pipari ajatteli, että saamasi pitää. Se veti sellaista kiitolaukkaa pitkin maneesia, että en ole moisessa kyydissä ollut koskaan. Yhtä hiostavaa tuntia en ole hetkeen kokenut... mutta minäkin olin onnellinen, sen saanen myöntää.
Pipari sai palkinnoksi karsinanaapurin porkkanoista yhden ja oli silminnähden onnellinen sekin...

Pipari - Late Lampaaksi

Pipari on pässi, niin envis sto kuin olla voi! Siis itsepäinen tamma! Ratsastus meni tänään kaikinpuolin hyvin, Nette alkaa pikkuhiljaa saada itseluottamustaan takaisin ja hyppäsi hyvin ja pääsi hyvin hyppyyn mukaan. Pipari suorastaan välillä imi esteelle. Näytti hyvältä. Ja mamma oli onnellinen tyttärensä puolesta. Pelko putoamisesta on toki taustalla, mutta senkin asian pystyy voittamaan, voittamaan itsensä.
Sitä minä en tosin ymmärrä miksi Piparista on tullut tuollainen pässi, vai alkaako se alkukuherruksen jälkeen kokeilla rajojaan jos vaikka Nette antaisi periksi.. ja usein antaakin, kieltämättä. "Onks pakko jos ei haluu.." tuntui olevan ajoittain Piparinkin ajatukset tänään... Harmittaa, mutta Nette saa tästä lähtien laittaa tuon pässin hevosen vaatteissa kuriin ja näyttää sille kuka päättää.. Vanha Nette esiin!! Ja kun se on tullut esiin niin sitten koko maailma on tytöllä ruusuisena edessä!!

Pikkuhiljaahyvätulee...

Pipari odottikin karsinan nurkassa hiljaa tulemistamme. Oven avattuamme sen silmät kirkastuivat ja korvat hörötti meitä kohti. Ja pieni hirnahduksen hörinä toivottaa meidät tervetulleeksi karsinaan.
On se kumma kuinka iso hevonen/poni huomaa, että ihminen on vielä lapsi. Minulle, aikuiselle ihmiselle se on jokseenkin "tunteeton" mutta Netten nähtyään sen ilme muuttuu lempeäksi ja se painaa päänsä Netten olkapäätä vasten ikäänkuin halatakseen. Joka kerta Nette antaa tullessaan pienen pusun ponin turvalle, ja joka kerta molemmat sulkevat silmänsä tuona pienenä yhteisenä hetkenä. Minä, joka aina on luullut kaikkia koneja samanlaisiksi huomaan että hevosilla on tunteet, ilmeet, eleet ja luonteet.. jopa koiruuksien suunnittelutkin paistavat läpi..
Nette pelkää edelleen putoamista estetunnilla mutta tänään, kun poni toimi suhteellisen hyvin alkoi pienen pieni itseluottamuksen häivähdys palata tytön ratsastukseen takaisin. Vaikka edistys ei ole suuri mutta Sannan, Netten ratsastuksenopettajan, pienikin kannustus muistetaan ikuisesti ja sillä pääsee suuria jättiläisen askelia eteenpäin. Pitkä tehtävärata tietysti väsyttää mutta laitettakoon se hiihtämisen syyksi, koska Nette hiihti tänään koulussa 6km ja se varmasti tuntui vielä jaloissa. Vaikka äiti itse yrittää kehua ja kannustaa parhaansa mukaan, mutta ainakaan Nette ei sitä noteeraa. Ainoastaan Sannan sana on merkityksellisin mitä ratsastamiseen tulee...
Pipari sai kiitokseksi hyvästä työstä mehukkaan päärynän, ison halin ja hyvänyön suukon...
Hyvä päivä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin...

Jospa vielä joku päivä

Jospa vielä joku päivä Pipari toimii niin että sekä ratsastaja että hevonen on yhdessä saumattomasti kuin Kentauri...
Tänään Pipari oli lähellä Netten täydellistä päivää. Sää oli mitä parhain, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Talitiaiset lauloivat vintage biisejään.. todellakin perinteiset titityyt meni oikeassa sävellajissa, ei enää supistettuja lauluja kuten vielä pari vuotta sitten.
Nette ratsasti aluksi kentällä. Alkulämmittelyt, ravit ja käyntiin siirtymiset menivät hienosti. Laukka oli aavistuksen hakusessa. Päätimme siis siirtyä maneesiin.
Maneesissa kaikki meni suhteellisen kivasti, mutta kun olisi pitänyt laukata niin " emmä haluu, onks pakko jos ei haluu" taisi Pipari ajatella. No, pitkä raippa käyttöön - Piparille ei suinkaan Nettelle... auttoi hetkeksi. Vihdoin viimein täytyikin pyytää ammattiauttaja kehiin, Amanda!
Taisi kyllä Amandakin yllättyä että kuinka pässi ponitamma meillä on Onneksi hän sai Piparilta hetkeksi luulot pois. Ei tarvinnut kuin hieman raippaa näyttää niin johan laukka nousi ja hienosti... kunhan Nette vielä hiukan malttaa kasvaa niin eiköhän hänestäkin tule yhtä hyvä kuin Amandasta...
Nettellä kyllä oli hiukan edellisillan fiilikset päällä ja ehkä hieman väsyttikin. Nette tapasi Ideaparkissa suurimman Idolinsa kasvotusten ja sai nimpparin... ah sitä onnea! Vaikka kyllä se mammankin mieltä lämmitti... on se vaan niin ihqu... voi voi

Siis Piparista kai minä puhun, eikö?

Pipari sai ison omenan kaikesta temppuilusta huolimatta... ja Netten ISON halauksen...

Nette ja Pipari. Mikä sen ihanampaa kuin kaksi luomakunnassa asustavaa, jotka eivät tarvitse toisilleen sanoja ei suuria tekoja vaan ajatukset käyvät yksiin...
Nette tosin haaveili ponista, jolla olisi siivet. Sellaisen hän toki saikin, ponin joka ponnistaa kaukaa ja korkealle mutta jonka selässä pitää myös pysyä, jotta unelmat kävisivät toteen....

Oli marraskuu kun belgialainen isäntäni päätti luovuttaa minut pois, määränpäästä en tiedä mutta pitkä matka edessä. Minä pieni poni lähden turvallisesta kotipilttustani pitkälle matkalle, joka kestää ainakin 2 vuorokautta ellei hieman enemmänkin... toivottavasti siellä on edes lämmin!

22.11.2008 aamuyöstä tulen perille Kirkkonummelle, täällä on lunta ja pakkasta. Ei toivoakaan lämmöstä.. brrrr.

Joku pieni tyttö on etsimässä itselleen ponia, pieniin olen tottunutkin mutta miten pieni sen kohta näen...


Lauantai aamuna pakkasimme tenavat kyytiin ja lähdimme Porin kautta Turkuun. Porissa olisi käytävä katsomassa yhtä ponia ja Turussa kolmea.. Soitimme matkan varrelta Poriin. Tyypillistä!! Ponia ei enää ole, myyty! Ok, jatkamme siis Turkuun. Jossakin mielen sopukoissa onneksemme soitimme yhteen turkulaiseen ponipaikkaan ja sekin oli myyty! Siis voi ei! Olemme matkalla katsomaan ponia mutta ei olekaan mitä katsoa!
Ikäänkuin joku telepaattinen yhteys olisi ollut Sannan, Netten ratsastuksenopettajan ja tallinomistajan, kanssa kun puhelin soi ja hän pyysi että menisimme Kirkkonummelle... Eihän meidän niin kauas pitänyt mennä, mutta mitäs pienistä! Auton nokka kohti Kirkkonummea ja teimme taitavasti oharit näille turkulaisille talleille, joissa olisi vielä pitänyt käydä... anteeksi mutta säästimme aikaa ja kilometrejä.
Ponivälittäjä soittaessaan kyllä väitti, että kaunis on poni, joten mielenkiinto heräsi heti. Esteitä oli hypännyt ja kaikkea muutakin mainoskatkelmaa saatiin parin minuutin puheluun ympättyä vaikka kokoillan elokuvan verran. Selvästikin olemme hevosmiehen kanssa tekemisessä, ilmeisesti tunsi ponit ja hevoset ja kyyhkysetkin kuin omat taskunsa.

Saavuimme suhteellisen vaatimattoman oloiseen talliin, vaikka paljon tämän tallin kautta on hevosia maailmalle lähtenyt, joten rumathan ne vaatteillaan koreilee. Pienehkö nainen otti pilttusta ponikaunokaisen, vaaleanruskean, hätääntyneenoloisen siron ponin, joka katseellaan etsi jostain jotain tuttua häivähdystä. Turhaan, sillä kotipilttuu oli tosi kaukana ja paluuta ei enää ollut..

Mihin ihmeeseen olen tullut??!!
Ympärilläni häärii aivan tuntemattomia ihmisiä ja pieni mini-ihminen on koko ajan kimpussani taputtelemassa. Jahas, satula ja suitset päälle - lähdetäänkö töihin vai kisaamaan!!? Missä mun isäntä on? Kuka mulla ratsastaa?
Apua!
No, täytyy tehdä kuten olen satoja kertoja tehnyt, reippaasti traileriin ja menoksi, mutta onneksi matka ei ollut maneesiin pitkä! Ja tuo mini-ihminen haluaa ottaa minut pois trailerista, näytetäänkin sitten että olen ihan huippukamaa! Tään mä osaan..

Poni käyttäytyi nöyrästi. Pitkän matkanteon jälkeen ei pitäisi ratsastaa heti mutta pienen lämmittelyn jälkeen Nette pääsee ratsaille ja mamma myös. Kaikki menee hienosti, laukannosto tuottaa tosin vähän ongelmia, mutta tekniikka on muuten kohdallaan niin hyvältä näyttää!

Siis mitä te haluatte, laukkaa!? En mä sitä noin ole oppinut! Se nostetaan ihan toisella tavalla!!! Ei noin!! Mä oon belgialainen, puhukaa mulle belgiaa!