Aivan ihana sunnuntain ratsastuksen aloitus kun haimme Piparia tarhasta niin se tuli portille vastaan!! Varsin ilahduttava vastaanotto. Se lupasi alustavasti hyvää päivän kululle.
Piparilla tänään menimme molemmat. Ikäänkuin harhauttaakseni pienen ponin päätä, ei Nette mennytkään ensin selkään vaan minä itse. Ilme oli sen mukainen hieman hämmentyneen kysyvä, että "mitä hemm....?" No, poni kuitenkin toimi melko hyvin ravista käyntiin kaikki meni ok. Jostakin syystä se ei haluaisi mielellään laukata. Kun itse laukkasin -melko helpostikin sain sen siirtymään- niin tuntui kuin olisin istunut kumipallon päällä. Tosi vaikeaa ison ihmisen olla pienen ja kapean ponin selässä. Ehkä siinä laukassa on sekin, että Pipari tuntee että nyt ei ole ratsastajalla kaikki kunnossa niin ei se haluakaan tehdä ratsastuksesta epämukavaa... ehkä olen liian toiveikas ja erehdyn toiveajatteluun, mutta en kaikkea viitsisi laittaa vain ponin pässimäisyyden piikkiin.
Netten kanssa meni hyvin ja tyttöraukka oli ihan väsynyt mutta melko onnellinen.. sen laukan kanssa oli vielä hiven ongelmia....
Menin taas itse selkään.. ja ei poni suostunut nostamaan laukkaa! BRRRR.. pläjäytin pari kertaa raipalla, Pipari pukitti ja sitten mentiin!! Kyllä sai mamma sellaista kyytiä, että meinasin jo huutaa apujoukkoja apuun!! Pipari ajatteli, että saamasi pitää. Se veti sellaista kiitolaukkaa pitkin maneesia, että en ole moisessa kyydissä ollut koskaan. Yhtä hiostavaa tuntia en ole hetkeen kokenut... mutta minäkin olin onnellinen, sen saanen myöntää.
Pipari sai palkinnoksi karsinanaapurin porkkanoista yhden ja oli silminnähden onnellinen sekin...
1 kommentti:
Huh, aika vaudikas sunnuntai!!
Lähetä kommentti