Valmennusta ja valmennusta

Torstaina oli estevalmennusta.. Olen ylpeä molemmista niin Piparista kuin ennenkaikkea tyttärestäni. Pipari on pomppukone ja Nette melko mukava koneen ohjaaja. Laukkaan siirtymiset alkvat jo onnistua juuri silloin kun on tarvis.. Mikä fiilis kun Pipari pääsi laitummelle loppuverryttelemään, ainakin Nettellä mieli korkealla!
Perjantain ja lauantaina oli kouluratsastusvalmennusta... paljon tärkeää yleis-perustietoa tuli tukuttain ja molemmat valmentajat niin torstain kun loppuviikonkin osalta olivat Suomen parhaimmistoa, uskaltanen sanoa...

Siitä on yli kuukausi kun viimeksi tänne kuulumisiamme kirjoittelin. Steffi ja Riikka ovat silloin tällöin koulineet Piparia ja tulokset alkavat näkyä melko hyvin. Laitoimme satulan alle vähän enemmän pehmusteita ja Pipari ei jännitä enää selkäänsä niin paljon. Joko ponilla on oikeesti arka selkä tai se on sillä vain korvien välissä. Voi olla että kun ratsastajan istunta muuttuu niin se muistaakin, että tässä kohdin ottaa kipeetä.. no jääköön se arvoitukseksi.
Nette saa laukan nostettua lähestulkoon niinkuin ennenkin, ravin kautta. Mutta tyttö ainakin on onnellinen siitä... vaikkakin.. tänään kun kaikki meni todella hyvin tunnilla niin neiti Näpsäkkäpä rupesi tapansa mukaan vaatimaan itseltään ja Piparilta enemmän. Enää ei kelpaakaan se, että menee joten kuten sinnepäin vaan täytyy olla melkein täydellinen. Olimme tänään Netten kanssa samalla tunnilla, matkalla kotiin tapansa mukaan tyttö analysoi äitinsä virheitä ja ratsastusta.. pojasta kuten tyttärestäkin polvi paranee, mutta eikös sen jutun pitäisi tulla paljon myöhemmässä iässä..?
Parin viikon kuluttua Lapväärtin ruotsalaisella koululla on 4H-kerhon oma eläin -ilta... Nette aikoi viedä sinne Piparinsa. Ei kai siitä muuta ole mutta sitä heppaa kun ei ihan kuljeteta auton takakontissa..

Pökkejä ja kaikkee siltä väliltä

Viime viikon keskiviikkona Steffi ratsasti Piparia. Hän sai sen käyttöönsä estetunnilleen. Steffi on hyvä ratsastaja ja vankka kokemus hevosten käsittelystä ja käsittääkseni saa hevosen ja pässimäisenkin ponin liikkumaan.. Seurasin tuntia. :D Jos poni voisi tehdä kuperkeikan niin Pipari olisi niitä tehnyt kaksi kierrosta kerien. Seinät paukkui kun poni yritti vastustella Steffin käskyjä, onneksi ratsastaja tällä kertaa ei antanut periksi vaan poni oli nöyrryttävä tekemään juuri niinkuin haluttiin. Pökkejä tuli varmaan kymmenkertainen määrä siihen mitä koko viimevuonna yhteensä - luulisin. Ensimmäistä kertaa koko omistajuuden aikana näimme kuinka Pipari oli hikinen!!! Täytynee tunnustaa; niin oli ratsastajakin! Kerrankin se pässi joutui töihin. Netten estetunti oli Steffin tunnin jälkeen, Pipari oli ihan kiva, levollinen, rento ja väsynyt. Laukan nosto ei ihan ollut täydellistä, mutta sen mitä tästä ponista nyt sai Nette irti oli iso askel eteenpäin. Nette alkoi pikku hiljaa tulla estekammostaan pois, sillä Pipari oli sen verran väsynyt, että isoja hyppypomppuja esteille ei tullut.

Torstain ja perjantain tunnit menivät vielä paremmin. Pipari oli hallittavissa paremmin. Lauantain estetunti oli rehellisesti sanottuna paras tunti kahteen kuukauteen. Nette oli vihdoin saanut estekammonsa lähes olemattomiin. Sen huomasi tytön ilmeestä, Sannan ilmeestä ja mammankin ilmeestä... Pipari on taas maailman paras poni. Steffi on parasta aikaa menossa Piparilla ja nimeltämainitsemattoman lähteen mukaan Pipari toimii kuin unelma. En malta odottaa Steffin näkemistä ja kommentteja, mutta kyllä se pikku pässi vielä kesytetään!! Riikka kurittaa huomenna maanantaina. Nämä likat ovat olleet meille korvaamattomia! Kiitos heille!

Ilman satulaa

Eilen maanantaina Nette ratsasti ilman satulaa, vain satulahuopa alla ja jalustinvyö. Pipari ei tykännyt ollenkaan tästä versiosta, tai ainakaan sen laittamisesta.. Ilmeisesti sitä kutittaa niin paljon satulavyön laittaminen, että tekee mieli potkia. Raviin siirtymiset menivät ihan ok, mutta se laukka... Nette kyllä istui Piparin selässä paremmin, harjoitus oli sinällään mukava, koska Netten täytyi keventää pehmeästi ja harjoitusravissa istumisen piti myös olla "hiljaista" Pipari oli ilmiselvästi herkempi.
Tänään tiistaina Oli koulutunti ja Nette kertoi menneen sen ihan kivasti. Merja on ottanut nyt sydämen asiakseen harjoittaa Netten ratsastusta ihan tosissaan ja siitä me kaikki ollaan tyytyväisiä..
Tänään on siirtynyt vihreämmille laitumille Netten suuri alkuopettaja, Jesper. Pieni poni opetti 35 vuotisen elämänsä aikana monta eri ratsastajaa, kävi monet kilpailut ja oli kaikkien kaveri. Jesperiä tulee ikävä, iso ikävä... R.I.P. Jesu, we loved you!!

Torstain toivot

Sekä mamma että Nette oli yhtäaikaa tunnilla. Kiva tunti, Nette palasi perusopetukseen, käsien käyttö on opeteltava uudelleen, istuntaa ja etenkin sitä kärsivällisyyttä... Mammalta tuli kyllä pitkästä aikaa jalat kipeeksi kun edellisestä ratsastuksesta on kulunut melkein kuukausi.. Kaikesta huolimatta ratsastus on tällä hetkellä maailman ihanin harrastus..

Piparin laukkapäivää vietettiin tänään. Vähän meinasi olla pässi mutta kun Nette sai sen laukkaan ja se laukkasikin tosi villisti! Tyttö oli ihan poikki. Muutama tunti Parran laskettelurinteessä ja sieltä suoraan ponin selkään niin ei ihme että on tyttö vallan poikki...
Päivä oli siis kaikin puolin hyvä.. Paitsi se, että lunta tuli 10cm yöllä ja kevät muuttui taas talveksi..

Paljon esteitä

Olin itse tänään aivan toisella puolella Suomea, Aurinko paistoi siellä pilvettömältä taivaalta ja linnut lauloi. Nette oli käynyt sillä välin tunnilla ja soitti sitten mammalle onnesta sekaisin! Pipari oli toiminut suhteellisen täydellisesti, paljon oli ollut puomeja, pystyesteitä ja cavaletteja. Laukannosto oli myös toiminut niin hyvin, että tytön päivä oli täydellinen vaikka lunta pyrytti ja pilvipeite peitti auringon taakseen. Voin kuvitella, että Netten kasvoilta heijastui aurinkoakin kirkkaampi loiste. Vielä ei kuitenkaan Nette ole valmis Veikon valmennukseen, nyt mennään tytön ehdoilla ja kun päivä päivältä hän uskaltaa olla taas oma itsensä, niin eiköhän sinne Veikkoonkin joskus vielä ehdi... Tyttöhän täytti 26.3 vasta 8v!!
Huomenna tallille, alkaa minullakin olla pientä Piparia ikävä...