Oli marraskuu kun belgialainen isäntäni päätti luovuttaa minut pois, määränpäästä en tiedä mutta pitkä matka edessä. Minä pieni poni lähden turvallisesta kotipilttustani pitkälle matkalle, joka kestää ainakin 2 vuorokautta ellei hieman enemmänkin... toivottavasti siellä on edes lämmin!

22.11.2008 aamuyöstä tulen perille Kirkkonummelle, täällä on lunta ja pakkasta. Ei toivoakaan lämmöstä.. brrrr.

Joku pieni tyttö on etsimässä itselleen ponia, pieniin olen tottunutkin mutta miten pieni sen kohta näen...


Lauantai aamuna pakkasimme tenavat kyytiin ja lähdimme Porin kautta Turkuun. Porissa olisi käytävä katsomassa yhtä ponia ja Turussa kolmea.. Soitimme matkan varrelta Poriin. Tyypillistä!! Ponia ei enää ole, myyty! Ok, jatkamme siis Turkuun. Jossakin mielen sopukoissa onneksemme soitimme yhteen turkulaiseen ponipaikkaan ja sekin oli myyty! Siis voi ei! Olemme matkalla katsomaan ponia mutta ei olekaan mitä katsoa!
Ikäänkuin joku telepaattinen yhteys olisi ollut Sannan, Netten ratsastuksenopettajan ja tallinomistajan, kanssa kun puhelin soi ja hän pyysi että menisimme Kirkkonummelle... Eihän meidän niin kauas pitänyt mennä, mutta mitäs pienistä! Auton nokka kohti Kirkkonummea ja teimme taitavasti oharit näille turkulaisille talleille, joissa olisi vielä pitänyt käydä... anteeksi mutta säästimme aikaa ja kilometrejä.
Ponivälittäjä soittaessaan kyllä väitti, että kaunis on poni, joten mielenkiinto heräsi heti. Esteitä oli hypännyt ja kaikkea muutakin mainoskatkelmaa saatiin parin minuutin puheluun ympättyä vaikka kokoillan elokuvan verran. Selvästikin olemme hevosmiehen kanssa tekemisessä, ilmeisesti tunsi ponit ja hevoset ja kyyhkysetkin kuin omat taskunsa.

Saavuimme suhteellisen vaatimattoman oloiseen talliin, vaikka paljon tämän tallin kautta on hevosia maailmalle lähtenyt, joten rumathan ne vaatteillaan koreilee. Pienehkö nainen otti pilttusta ponikaunokaisen, vaaleanruskean, hätääntyneenoloisen siron ponin, joka katseellaan etsi jostain jotain tuttua häivähdystä. Turhaan, sillä kotipilttuu oli tosi kaukana ja paluuta ei enää ollut..

Mihin ihmeeseen olen tullut??!!
Ympärilläni häärii aivan tuntemattomia ihmisiä ja pieni mini-ihminen on koko ajan kimpussani taputtelemassa. Jahas, satula ja suitset päälle - lähdetäänkö töihin vai kisaamaan!!? Missä mun isäntä on? Kuka mulla ratsastaa?
Apua!
No, täytyy tehdä kuten olen satoja kertoja tehnyt, reippaasti traileriin ja menoksi, mutta onneksi matka ei ollut maneesiin pitkä! Ja tuo mini-ihminen haluaa ottaa minut pois trailerista, näytetäänkin sitten että olen ihan huippukamaa! Tään mä osaan..

Poni käyttäytyi nöyrästi. Pitkän matkanteon jälkeen ei pitäisi ratsastaa heti mutta pienen lämmittelyn jälkeen Nette pääsee ratsaille ja mamma myös. Kaikki menee hienosti, laukannosto tuottaa tosin vähän ongelmia, mutta tekniikka on muuten kohdallaan niin hyvältä näyttää!

Siis mitä te haluatte, laukkaa!? En mä sitä noin ole oppinut! Se nostetaan ihan toisella tavalla!!! Ei noin!! Mä oon belgialainen, puhukaa mulle belgiaa!